Viikonlopusta ja vähän maanantaista

Enpäs ole kirjoittanut tänne pariin päivään mutta mitä väliä, tämä kuitenkin on oma blogini ja päätän milloin tänne kirjoitan ja milloin en :)

Mun viikko on mennyt melko normaaliin tapaan. Kävin äitini kanssa tässä eilen kaupoilla, ja päädyin ostamaan pari ihanaa juttua <3 koska en usko näiden asioiden minua paljastavan/en tietenkään näytä kaikkea, kerskun niistä nyt täällä!

 

 

Suunnilleen tätä luokkaa, olen onnellinen koska yleensä vaate ostokseni eivät ikinä pääty mitenkään hyvin tai en jaksa kuin tunnin. Tällä kertaa jaksoin ihan loistavasti ja kaikkea mukavaakin oikeasti löytyi.
Eli siis niinkuin näiden asusteidenkin kannalta pystyy päättelemään, tykkään pukeutua tällaiseen "rock"/"emo"/"punk"-tyyliin, mutten luokittele itseäni mihinkään. Olisi rasittavaa lokeroitua johonkin, kun vaate osto mahdollisuudet vähenisivät hurjasti. :'C

No niin pääsee nyt siis purkamaan viikonloppuna tapahtunutta: viikonloppu tosiaan oli hauska. Sinänsä.
Menimme lauantaina Tiialle ja Iinalle kera Merjaanan ja Patrickin. Tiia oli järjästänyt talon tyhjäksi, joten saimme riehua rauhassa. Aloitimme illan tietty juttelemalla sipsi pussin ja limutölkin ääressä ihmisistä, niin kuin varmaan kaikki tämän ikäiset. Oli oikeasti mukavaa päästä lausumaan parin ihmisen käytöksestä pari valittua sanaa, ja saada omat mielipiteensä muutenkin julki.
Iinasta ei oikein tosin ikinä tiedä milloin hän heittää pommin.
Hän on hiljainen ja söpö, mutta taaskin sain todistaa hänen toista, vähemmän nättiä, puoliskoaan; juttelimme kaveristamme Tuijasta (nimi tietysti muutettu as allways) joka on tyyppinä ihan ok. Tuija on sellainen vähän synkkä ja vaikeasti lähestyttävä emo, mutta hauska ja luotettava persoona kun häneen kunnolla tutustuu.
Tulen toimeen hänen kanssaan hyvin :)
Äkkiä Iina ilmoittaa, että ei voi sietää Tuijaa, mikä on aika hassua koska he ovat samalla luokalla ja tulevat juttuun oikeasti todella loistavasti. Kävi sitten ilmi, että heille oli tullut riitaa jostain, mutta Iina ei oikein halunnut puhua siitä. Jotenkin se liittyi viime viikkoiseen hese-reissuumme.
Hämmentävää, koska yleensä Tiia ei riitele kenenkään kanssa. En tiedä tekeekö hän sen hyvää hyvyyttään, vai koska on niin välinpitämätön. Mene ja tiedä.

Muuten ilta sujui ilman yllätyksiä: pari kertaa tiuskaistiin Tiian kanssa toisillemme ihan vaikka siitä syystä että voitin hänet wii:n peluussa. Tiia on uskomattoman surkea häviämään. Mokoma lapsellinen typerys. -___-
Ainut asia mikä jäi kaivamaan oli Patrickin ja Marjaanan liian hyvät välit. Ainahan ne ovat olleet, mutta tällä kertaa pisti silmään Patrickin ällöttävä "herrasmiesmäinen" käytös. Oksettavaa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Maanantaina sitten ruotsin kokeen aikana sain tekstarin Tuijalta, joka halusi kysyä mikä Iinaa vaivaa, on kuulemma käyttäytynyt kauhean etäisesti ja ei puhu kuin Nellille (yksi kaverimme samalta luokalta kun millä Tiia, Iina, Tuija, Pate ja muut ovat) vaikka tälle yrittäisikin joku muu jotain puhella. En osannut sanoa yhtään mitään asiaan, ei yhtään Iinan kaltaista...

Tänään Iina sitten oli poissa koulusta. Tiia kertoi että tällä oli aamulla ollut paha olo, joten jäi kotiin mutta vähän epäilyttää. Nelli taas kertoi, että Iina oli eilen sanonut jäävänsä tänään kotiin. Hmm.

Laitoin sitten Iinalle viestiä ja kyselin olosta yms. Iina vastasi pitkän ajan päästä ja sanoi voivansa jo paremmin. Kysyin sitten ihan ohi mennen, onko tällä kaikki hyvin. Kuulemma vain väsymystä ja ärsyttää, mutta en tiedä. Ehkä huomenna selviää, jos Iina tulee kouluun.

Olo on vähän sekava koko kaveri piirissä tämän jutun takia. Ihan kuin ei olisi ollut muitakin murheita -.- nyt tuntuu ettei oikein tiedä mistään mitään.

Perjantai=viikon paras päivä.

Moikka!
Kouluviikon päätös nyt on aina ihan mahtavaa, mutta tänään se oli normaalia parempi. Joskus ei elämä potki perseelle, ja siitä tunteesta on pakko nauttia täysin siemauksin :)
Ensinäkin: Petra ei ollut tänään kuin pari tuntia meidän luokan kanssa, kiitos musiikkiluokan. Niillä on kai jotkin kokeet/esitys/what ever ja Petra joutui mätänemään siellä koko päivän.
Jes.
Sain sitten jutella ihan rauhassa Marjaanan kanssa, ilman kolmatta pyörää. Tunne oli taivaallinen. Juteltiin kaikesta mahdollisesta, äikän ope ei nyt oikein tykännyt, mutta en jaksanut välittää.
Mun oli pakko saada nauttia tästä hetkestä.

Ruokavälkkäkin meillä oli eri aikaan kuin muilla kavereilla, joten saatiin olla ihan kahdestaan. Kahdeksas luokka on meillä jaettu neljään osaan, ja kavereita meillä on kahdella "luokalla".
B-luokkaa en tunne yhtään, vihaan itseasiassa kaikkia siellä.
Anyway: Ruokalassa laitoin Iinalle viestiä että voitaisiinko pitää niillä viikonloppuna illanistuiaiset. Ihan vain vietettäisiin aikaa, juteltaisiin ja syötäs. Pelattas ehkä ja katottas joku leffa.

Iina on se jolle tällaiset suunnittelu viestit tulee laittaa, ilman poikkeusta. Pahimmassa tapauksessa ehkä Patrickille, mutta se ei osaa hoitaa hommiansa yhtä hyvin kuin Iina; Iina on innostuttuaan jostain asiasta kuin elävä pyörremyrsky. Moni sanoo, ettei tule Iinan kanssa toimeen niin millään, ja ymmärrän kyllä miksi :'I
Iina on uskomattoman energinen, joka paikan seppä ja aina äänessä. Iina on ihana, mutta häneen ei oikeasti kannata luottaa. Siis salaisuuksien kanssa.
Iina on lörppä, mutta meidän salaisuudet ovat ihme kyllä pysyneet vielä tallessa hänen päänupissaan. Mutta jos hän kuulee puolitutusta tai jostain tuntemattomasta jotain mehevää, se on pian levinnyt meille.
Mutta vain meidän porukalle.
Iinalla ei ole oikeastaan niin paljon ystäviä kuin luulisi, mutta eihän meillä kellään ole. Suurin osa koulusta vihaa Iinaa, ja karttaa meitä.
Se sopii oikeastaan ihan hyvin, en ole ikinä oikein jaksanut pitää monta suhdetta yllä :)
Iinaa tosin en jaksa välillä itsekkään. Meillä tulee usein riitaa ihan turhista asioista. En suostu myöntämään, että vika on minun. Iina osaa oikeasti olla välillä niin vitun hölmö ja käsittämätön.

No kuitenkin, Iina laittoi pitkän ja suunnittelevan viestin mihin aikaan olisi hyvä jos tulisimme heille huomenna, minkä leffan katsoisimme ja kuka tuo mitäkin.
Itse en jaksaisi kaikkea tuollaista miettiä :D

Päätettiin, ettei kutsuta ketään ylimääräistä tälläkertaa. Ihan vain minä, Marjaana, Iina, Tiia ja Pate. Ensikerralla ehkä muitakin, nyt vain tahdotaan olla rauhassa.
Siltikin, tuossa listassa yksi nimi painaa enemmän kuin muut.
Patrick voisi vaikka sairastua ja jäädä pois.

Nyt se sitten tosissaan alkaa, pitääkää hatuistanne kiinni

                                                                 Moro.

Kuten varmaan jokainen perustallaaja juntti teini menin tänään kouluun. Koulunkaan nimeä en tietenkään täällä kerro, joten älkää marisko jos sitä ette täältä löydä.

Aamulla nouseva vitutus nosti päätään, kun ah, niin täydellinen siskoni hääräsi keittiössä ja paistoi kuin Naantalin aurinko- heti aamusta. Vahinko vain, että minuun hänen "täydellinen" esityksensä ei pure, hän on läpimätä noita joka huijaa sekä vanhempiani että itseään :)
Ihan totta, koko perkeleen elämäni olen joutunut sietämään "Oi Nuppis, ota esimerkkiä iso-siskostasi!"-saarnaa. Tiedän, sisko on sosiaalisempi, kauniinpi, parempi koulussa ja vain kaikin puolin täydellinen, mutta miksi sitä pitää jankuttaa jatkuvasti? Tunen itseni Hobitiksi hänen rinnallaan.

En sano, ettei isosiskoni olisi suurinpiirtein paras iso-sisko jonka tunnen. Emme tappele, emme kantele. Mutta siskoni kyselee minulta jatkuvasti kahden kesken "onko huolia" tai "voinko auttaa sinua jotenkin".
 Joo on, sinä (esimerkiksi)!
Joskus toivon että minä olisin se, joka syntyi aikaisemmin, kerkesi imeä itseensä kaikki hyvät puolet ja pääsi vanhempien suosioon.

Muutenkin koulussa ei päivä lähtenut paranemaan päin.
Petra oli niin kiinni Marjaanassa, etten saanut vuoroa edes kertoakseni Marjaanalle matikan tehtävän oikean vastauksen. Säälittävää, koska Marjaana on sentään paras ystäväni. Kaiken maailman Petrat tulevat aina väliimme, miksi saanko kysyä?

Petra ottaa päähän muutenkin. Aina pätemässä kaikkeen, tuntee itsensä niin tärkeäksi eikä ymmärrä kuin oman näkökantansa. Petra tuli luokallamme tänä lukuvuona, ja on siitä asti roikkunut Marjaanassa kiinni. En olisi asiasta pahoillani muuten (onhan aina ihan kiva kun tutustuu uusiin ihmisiin, kai) mutta en voi sietää koko ihmistä. Hänelle taas olen pelkkää ilmaa.
Harmikseni Petra on vielä niitä ihmisiä, joiden pakkomielle on pitää numerot ylhäällä ja tulla kouluun vaikka sitten hengenhädässä. Mahtavaa.
Ei ikinä petratonta päivää.

Marjaana taas on niitä ihmisiä, jotka antavat mokomien paskaläjien kiusata itseään, ja vielä hymyillä näille kuin tämä olisi mukavinta seuraa maailmassa. Siitä minä oikeastaan hänessä pidänkin, mutta tänään se alkoi ensimmäistä kertaa ärsyttämään todenteolla.

Onneksi pääsin tänään viettämään Marjaanan kanssa myöhemmin laatuaikaa, kun kävimme kaksin lempi pizzeeriassamme :) otamme aina saman annoksen ja kertaamme päivän tapahtumat juurta jaksaen. Niinä hetkinä tunnen oikeasti itseni iloiseksi.
Ikävä kyllä näitä kahdenkeskeisiä hetkiä ei ole paljon. Kaveriporukkamme nimittäin viettää usein aikaa keskenään, jolloin on aivan turha haaveilla toisen täydellisestä huomiosta.
Olen kamala ihminen. Toivon heidän joskus vain katoavan. Kaikkien ihmisten vain katoavan. Jättävän meidät kahdestaan tähän maailmaan.
Minun olisi myös helpompi kertoa hänelle miten ajattelen häntä.
Maailma ilman Patrickia.

Valituksen alkusoitto.

Ajattelin sitten viimein purkaa tätä paskaa blogiin. Olen kuitenkin aika laiska, enkä jaksaisi rustata pitkään päiväkirjaan.
Eli tämä blogi tulee pähkinänkuoressa käsittelemään elämääni. Koska haluan kuitenkin pitää yksityisyyteni (sattuneista syistä), käytän nimeä Nuppis sekä annan jokaiselle tuttavalleni valenimen. Ihan vain tiedoksi heti alkuun, että tulen valittamaan täällä ystävistäni kovinkin sanoin, välittämättä räpätyksestä. Deal with it.

Blogin nimi "Maski" tulee niinkin päivittäisestä rutiinista kuin "kulissin ylläpito." Esitän siis jatkuvasti ja vielä tietoisesti. En oikein tiedä miksi, mutta en osaa sanoa ihmisille päin näköä mitä ajattelen heidän käytöksestään tai ihmisestä ylipäätänsä. Aamen.
Älkää nyt käsittäkö väärin- pidän kyllä ystävistäni ja en kestäisi ilman heitä, mutta eikö muka jokainen voi myöntää jossain sisällänsä asustavan pienen hirviön, joka haluaa päästä vihaamaan kaikkea ympärillään? Minulla ainakin on.
Ja se on kasvanut melko suureksi.

Tämä blogi on sitten ihan totta melkoinen angtin pesäke, ilman mitään kaunistelua ja peittelyä.

Ps: sisältää kiroilua ja paskaa, joten mummot poistukaa ruudun äärestä- heti.

pps: blogissa käytettävät kuvat eivät ole omaisuuttani, älkää tulko siis marisemaan että rikon tekijän oikeuksia, voin marisijoille lähettää erikseen vaikka joka perkeleen kuvan osoitteen. Rauha maahan siis.